Harjoittelu muuttui työksi

Ari Pietilä, 28, aloitti opiskelunsa Virroilla digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin linjalla vuonna
2011. Hän toimii opiskelunsa ohessa Headline-studion äänisuunnittelijana.

- Koulunkäynti Virroilla on ollut sopivasti haastavaa, välillä leppoisempaa ja välillä kiireellisempää. Olen saanut paljon hyviä ystäviä ja hyvän pohjan koulutukselleni. Paljon riippuu itsestä, Ari kertoo hyvin edistyneistä opinnoistaan.

Ari Pietilän tavoitteena on valmistua vuoden 2015 keväällä.

Headline-studioon Ari päätyi viime syksynä etsiessään sopivaa harjoittelupaikkaa.

Headline on vuodesta 1995 toiminut ääni- ja musiikkistudio, jonka on perustanut Yön ex-kitaristi Jani Viitanen. Siellä ovat Yön lisäksi käyneet äänityttämässä levynsä muun muassa Apulanta, Jonne Aaron ja lukuisia muita tunnettuja artisteja.

-Teen kaikenlaista äänen ja musiikin parissa bändimusiikista mainoksiin, puheisiin ja  elokuvasävellyksiin. Opiskelujen jälkeen aion tehdä enemmän erilaisia projekteja. Mahdollisesti ostan itselleni osan studiosta.

Oman jutun löytäminen oli Arille monen vuoden tulos. Ajan kanssa ja kokeilemalla hän kertoo päässeensä tähän pisteeseen.

Työ alkaa usein vasta kymmeneltä aamulla, mutta jatkuu jopa aamuyön tunneille. Työpäivät ovat usein 12-16 tunnin luokkaa.

- Äänitys ja miksaus ovat isoimpia juttujani. Perinteisenä työpäivänä bändin saapuessa mikitetään ensin soittimet. Sitten aloitetaan äänitys. Useiden eri laitteiden kautta ääni päätyy lopulta digitaaliseen muotoon tietokoneelle. Lopuksi kuunnellaan mikä kuulostaa parhaimmalta ja
sopivammalta. Lopuksi äänelle suoritetaan jälkikäsittely eli miksaaminen, Ari kuvailee työvaiheitaan.

Minna Karjalainen

TAMKin opiskelijat menestyneet hyvin

Virroilla opiskelleetTampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) medianomiopiskelijat siirtyvät Tampereen Mediapolikseen keväällä.

Virtain toimipisteessä medianomiopiskelijoilla on ollut käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun sekä
digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin suuntautumisvaihtoehdot.

Siitä, millaisiin ammatteihin opiskelijat ovat päätyneet ja kuinka heillä on mennyt valmistuttuaan, on
otettu selvää muun muassa dokumentin avulla.

Itsekin Virroilla opiskellut Ulla-Riikka Haapanen tekee parhaillaan kurssityönään dokumenttia, joka
kertoo Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain toimipisteen entisistä opiskelijoista.

- On mielenkiintoista saada tietää, minne opiskelijat ovat päätyneet. Toivottavasti myös katsojat ovat sopivan tirkistelynhaluisia ja kiinnostuvat dokumentin aiheesta.

Ulla-Riikka aloitti dokumentin tekemisen kurssityötä varten syksyllä. Pian valmistuva versio on ensimmäinen. Tavoitteena on haastatella aiheen tiimoilta vielä muutamaa hieman vanhempaa opiskelijaa ensi vuonna.

Ulla-Riikka Haapanen on ollut hyvin tyytyväinen opiskeluunsa Virroilla.

Opiskelijasta ammattiin

Ensimmäinen haastateltava on Linda Mäki-Kala,25-vuotias toimitussihteeriCosmopolitanissa. Hän on valmistunut Virroilta Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun linjalta. Valmistuttuaan hän työskenteli aluksi MeNaiset -lehdessä toimittajana.

Linda Mäki-Kala

Toinen haastateltava on Joona Teittinen, 25-vuotias tuotantopäällikkö Fullsteam Records -yrityksessä.
Hän tekee myös miksaajan keikkahommia. Teittinen on opiskellut Virroilla digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin linjalla.

Joona Teittinen

-Joku voi olla täysin hukassa, millaisiin tehtäviin haluaa hakeutua valmistumisen jälkeen. Toivon,
että dokumentti avartaisi katseita monipuolisesta medianomikoulutuksesta. Tällainen projekti olisi
mielenkiintoista toteuttaa useamman vuoden päästä uudelleen, Ulla-Riikka kertoo.

Aihe koskettaa dokumentin tekijää henkilökohtaisesti, sillä oma valmistuminen on edessä keväällä. Vaikka Ulla-Riikka onkin jo ehtinyt työskennellä monessa projektissa, työllistyminen mietityttää. Viimeinen haastateltava on Ulla-Riikka itse.

-Olen ollut todella tyytyväinen opiskeluun Virroilla, vaikka ensin epäilytti muuttaa näin pienelle paikkakunnalle. Olen saanut jo nyt hyvät valmiudet työskentelyyn alalla.

–Projektit ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia. Vaikka alan koulutus Virroilla loppuu, ovat opettajat huolehtineet meistä todella hyvin ja varmistaneet, että kaikki valmistuvat. Helppoa se ei varmasti ole ollut.

Etuna monipuolisuus

Ulla-Riikan mukaan hänen dokumenttinsa aihe on kiinnostava siksi, että media-alalla voi päätyä lukuisiin erilaisiin ammatteihin.

- On eri asia valmistua ja päätyä esimerkiksi sairaanhoitajaksi, kuin valmistua medianomiksi ja päätyä mitä erilaisempiin tehtäviin.

- Toki jokaisessa koulutuksessa on vaihtoehtoja. Olen töissä tavannut ihmisiä, jotka ovat ennen opiskelleet Virroilla. Osa heistä on valmistunut ja osa lähtenyt kesken koulun esimerkiksi tv-tuotantoihin, Ulla-Riikka kuvailee.

Ulla-Riikka Haapanen on itse 24-vuotias ja tehnyt töitä tuotantokoordinaattorina, mutta opiskelee tällä hetkellä täysipäiväisesti.

-Valmistuttuani aion pysyä tällä alalla – hienoa on, että se voi tarkoittaa hyvin monia erilaisia
projekteja ja työpaikkoja.

Teksti: Minna Karjalainen
Kuvat: Ulla-Riikka Haapasen arkisto

Köyhän pelot

Köyhänä opiskelijana saa aina olla pelkäämässä, että jokin hajoaa. Kun keskimmäinen lamppu sammui olohuoneen katossa, alkaa jo pelätä, kuka senkin maksaa ja löytää uuden tilalle!

Kaikki lamput ovat aina ihan ihme mallia ja prikulleen samannäköisiä, mutta silti vääriä. Koskaan ei ole varalla kaapissa uutta, täydellisesti istuvaa varalamppua. Ei ikinä.

Ja siinä meni imurin pölypussi täyteen. Katastrofi. Etsi sille sitten sama malli. Kuka maksaa? Taas syödään nuudelia, kun viimeiset rahat menivät imurin pölypussiin!

Kun jääkaapin kahva irtosi, pelkäsimme häätöä ja koko jääkaapin täydellistä korvausta.

Sitten vielä suihkun suodattimesta irtosi pala niin, että vesi ruiskahteli ympäriinsä kuin virtsatulehdusta sairastava ihminen. Siinä sitä seisoo ruiskahtelusuihkun lennellessä shampoon
täyttämän tukan ohi, saamatta jääkaapista ruokaa hajonneen kahvan takia, nyppien myöhemmin täydestä pölypussista pölyjä sormella. Halvempaa sekin on. Nöyryttävää, mutta halvempaa.

Sitä ne ovat jossain vaiheessa tehneet ne kuuluisat ja rikkaatkin ihmiset. Aivan varmasti ovat nyhtäneet pölypussia salaa illalla jossain soluasunnossa kaapit täynnä pussinuudelia.

PS. Taloyhtiö korvasi asuntomme vahingot, paitsi pölypussit.

Kuva ja teksti: Minna Karjalainen

Älypuhelimen lyhyt historia

Muistan kuinka hienoa oli saada ensimmäinen polyfoninen soittoääni. Se rätisi jostakin vanhan Nokian syövereistä ja epämääräisen värityksen peittämä näyttökuvakin näytti melkein oikealta kuvalta.

Ei ollut enää lehtien takakansista ladattavia "logoja" eikä piipitysääniä. Saattoi jo tunnistaa biisin. Logot olivat mustia pisteitä päällekkäin. Aina ei tiennyt oliko kuvassa hevonen, koira, kissa vai dinosaurus, mutta sanoi aina vaan kaverille, että: ”HIENO ON !”

Sitten vasta olikin siistiä, kun sai puhelimen kosketusnäytöllä. Yhtäkkiä puhelimeen sai sovelluksia. Sellaisia, joista oli hyötyä ja sellaisia, joilla voi vaikka soittaa virtuaalisia rumpuja puhelimen sisällä.
 

Älyttömämpää ei olekaan kuin virtuaalinen rumpu, jota joku sorminäppärä soittelee - tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin, tai ei. Hetken päästä näyttöpuhelimeen sai internetin ja oli muotia kysellä: Kuinka nopee netti sulla on?

Kohta kaikki kertoivat, että kuinka nopea. Pian näytettiin, että hei, mulla on tää sovellus, missä ääni voi muuttua esim. pelikaanilta kuulostavaksi oravaksi, tai vanhaksi mieheksi, joka mutisee kellarissa.
 

Toisella taas oli sovellus, missä pää muuttui kartioksi, kun puhelimen näyttökuvaan asetteli päänsä oikeille kohdin. Toisella sellainen, missä näki itsensä vanhana ja yhdellä sellainen, missä näki itsensä sen jälkeen, kun oli syönyt Big Maceja koko elämänsä. En tiedä mikä se alkuperäinen ajatus siinäkin oli.

Sitten tuli se muotivillitys, että oli pakko haukkua puhelintaan ja joka ikistä ominaisuutta siinä. 

Nyt tilanne on hiukan rauhoittunut. Nokian Lumia ja Applen iPhone -puhelimia suositaan aivan eri mittakaavalla. Ne toimivat useimpien mielestä paremmin kuin halvemmat puhelimet.
 

Vähän aikaa sitten huomasin eräässä kahvilassa pöytiin kiinnitetyt laturit. Ne toimivat niin, että puhelin piti laittaa X-kuvion päälle pöydälle. Vieressä oleva teksti vakuutti, että hyvin alkaa lataamaan. Jos ei ala, pyydä kassalta sellainen ihme rengas, niin jo alkaa.

Voi arvata alkoiko tämä mun LG-puhelin lataamaan!

Minna Karjalainen