TAMKin Virtain toimipisteen printtikurssilla on tehty lehtiä keväästä 2010 asti. Kaksi ensimmäistä julkaisua kantoivat nimeä “Läpyskä” ja niitä jaettiin oppilaitoksen sisällä kopiokone- ja pdf-versioina. Sittemmin lehti painettiin lehtipainossa ja jaettiin ilmaisjakelussa Virroilla ja laajemminkin ympäri Suomea: näin syntyivät “Ota mukaan”, “Villi visio” ja “Oivallus”.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Älypuhelimen lyhyt historia

Muistan kuinka hienoa oli saada ensimmäinen polyfoninen soittoääni. Se rätisi jostakin vanhan Nokian syövereistä ja epämääräisen värityksen peittämä näyttökuvakin näytti melkein oikealta kuvalta.

Ei ollut enää lehtien takakansista ladattavia "logoja" eikä piipitysääniä. Saattoi jo tunnistaa biisin. Logot olivat mustia pisteitä päällekkäin. Aina ei tiennyt oliko kuvassa hevonen, koira, kissa vai dinosaurus, mutta sanoi aina vaan kaverille, että: ”HIENO ON !”

Sitten vasta olikin siistiä, kun sai puhelimen kosketusnäytöllä. Yhtäkkiä puhelimeen sai sovelluksia. Sellaisia, joista oli hyötyä ja sellaisia, joilla voi vaikka soittaa virtuaalisia rumpuja puhelimen sisällä.
 
Älyttömämpää ei olekaan kuin virtuaalinen rumpu, jota joku sorminäppärä soittelee - tehdäkseen vaikutuksen tyttöihin, tai ei. Hetken päästä näyttöpuhelimeen sai internetin ja oli muotia kysellä: Kuinka nopee netti sulla on?

Kohta kaikki kertoivat, että kuinka nopea. Pian näytettiin, että hei, mulla on tää sovellus, missä ääni voi muuttua esim. pelikaanilta kuulostavaksi oravaksi, tai vanhaksi mieheksi, joka mutisee kellarissa.
 
Toisella taas oli sovellus, missä pää muuttui kartioksi, kun puhelimen näyttökuvaan asetteli päänsä oikeille kohdin. Toisella sellainen, missä näki itsensä vanhana ja yhdellä sellainen, missä näki itsensä sen jälkeen, kun oli syönyt Big Maceja koko elämänsä. En tiedä mikä se alkuperäinen ajatus siinäkin oli.

Sitten tuli se muotivillitys, että oli pakko haukkua puhelintaan ja joka ikistä ominaisuutta siinä. 

Nyt tilanne on hiukan rauhoittunut. Nokian Lumia ja Applen iPhone -puhelimia suositaan aivan eri mittakaavalla. Ne toimivat useimpien mielestä paremmin kuin halvemmat puhelimet.
 
Vähän aikaa sitten huomasin eräässä kahvilassa pöytiin kiinnitetyt laturit. Ne toimivat niin, että puhelin piti laittaa X-kuvion päälle pöydälle. Vieressä oleva teksti vakuutti, että hyvin alkaa lataamaan. Jos ei ala, pyydä kassalta sellainen ihme rengas, niin jo alkaa.

Voi arvata alkoiko tämä mun LG-puhelin lataamaan!


Minna Karjalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti