Marraskuisena torstaipäivänä saavun Tampereelle, tarkalleen ottaen Tampellan alueelle. Olen sopinut tapaamisen Viola-kodin toiminnanjohtajan Niina Lahden kanssa. Hän on luvannut esitellä minulle Juice Leskisen kirjaston tiloja.
Pian saavummekin Pellavantorin perällä sijaitsevalle ovelle, jonka yläpuolella kohoava kyltti paljastaa sananikkarin hymyilevät kasvot.
Juice Leskisen taiteellisesta työstä tunnetaan parhaiten musiikki. Kuitenkin yhtä kiinteästi hänen
persoonaansa määrittelivät kirjallinen työskentely sekä lukeminen.
Ensimmäisenä Juicen kirjastossa hätkähdyttääkin kirjojen valtava määrä: yli 2300 teosta. Opuksia löytyy runoista kotimaiseen kaunokirjallisuuteen ja keittokirjoista sarjakuviin.
Kirjastoa voi vuokrata erilaisia yksityis- ja kokoustilaisuuksia varten. Idyllisessä tilassa on kuultu muun muassa runonlausuntaa ja musiikkiesityksiä. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus järjestää myös koululais- ja opiskelijavierailuita: yksi Juicen kirjaston päämotiiveista onkin alun perin ollut suomen kielen sekä kirjallisuuden tuntemuksen ylläpito.
Tähän Leskisen tuotanto ja hänen jättämä kirjallinen aarreaittansa sopivat paremmin kuin hyvin.
Ennen lähtöä istahdan vielä Juicen rakkaaseen nojatuoliin. Väkisinkin miettii, mitä kaikkea mies on
pohdiskellut siinä keinutellessaan: pakinoita, lyriikkaa, runoja, aforismeja. Tuoli henkii luovaa voimaa.
Ulkona on jo pimeää ja oven yläpuolella loistaa valokyltti. Leskisen kasvot erottuvat entistä paremmin Pellavantorin laidalta.
Kiitän Niina Lahden ja Saara Koivusen avustuksesta jutun tekemisessä!
Teksti ja kuvat: Aapo Kukko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti